En gång till!



La yleisö ja esittäjät ryhmäkuvassa (esittäjät osin piilossa käsien takana)



Albaniasta NYT

Lauantai oli meidän viimeinen kokonainen päivämme Albaniassa. Päivä sujui leppoisissa merkeissä. Tiranassa on kaksi adventtiseurakuntaa, vierailimme toisessa päivällä ja toisessa alku illasta. Välillä kävimme viettämässä aurinkoista iltapäivää Tiranan "keskuspuistossa". Jälleen meille avautui uusi näkökulma tuohon kiehtovaan maahan ja kaupunkiin. Puistossa oli paljon lenkkeilijöitä ja koirien ulkoiluttajia. Katukuvassa käytännössä kaikki koirat ovat kulkukoiria, siksi oli yllättävää nähdä koiria talutettavan. Myöskään lenkkeilijöitä ei käytännössä katukuvassa näy. Meitä hieman hämmästeltiin, kun halusimme välillä kävellä paikasta toiseen, se kun on paikallisten mielestä hölmöä, noloa ja osoitus köyhyydestä.

Illalla pääsimme esittämään ohjelmamme vielä kertaalleen kirkkoon kokoontuneille lapsille. Ohjelma esitettiin jälleen ulkona ja se sujui jo rutiinilla, mutta silti innostuneesti ja tunteella. Lapset seurasivat ohjelmaa herkeämättä. Hyvä yleisö ja hyvä esitys. Lopuksi pidimme yhdessä lyhyen iltahartauden, jossa jokainen sai vuorollaan kertoa, mitä on kokenut menneen viikon aikana. Meillä suomalaisilla yhteinen nimittäjä taisi olla kiitollisuus ja ilo kaikesta kokemastamme ja näkemästämme Albaniassa. Olemme saaneet kokea Jumalan johdatusta ja varjelusta kaikessa projektimme ja matkamme aikana. Tilaisuus oli hyvin lämminhenkinen ja syvä kiitollisuus täytti sydämemme.

Palattuamme majapaikallemme, tehtävänä oli syödä loput Annan herkut keittiöstä, pakata romppeemme ja siivota jälkemme. Nuorisomme käytti illan myös tehokkaasti syntyneiden kaveruuksien lujittamiseen ja uusien luomiseen paikallisten kanssa. Luotokuskimme Genti tuli hakemaan meitä sunnuntain puolella klo 2:35. Osa oli viellä liikkeellä vanhoilla silmillä, toisten nautittua jopa yli tunnin yöunista.

Lensimme Wienin kautta Helsinkiin. Jotkut käyttivät vaihtoajan Wienin kentällä nukkumiseen, toisten piipahtaessa Wienin keskustassa katsastamassa vanhan kulttuurikaupungin nähtävyyksiä. Niin tai näin, aika meni kuin siivillä, vaikka maassa olimmekin. Vielä viimeinen pomppu ja laskeuduimme turvallisesti kotimaan kamaralle su 24.4. klo 13:40, 10 min aikataulua edellä.

Iso kiitos koko ryhmälle upeasta viikosta. Jokainen voi olla ylpeä panoksestaan projektin onnistumiseksi. Saamme olla kiitollisia Jumalalle niistä lahjoista joita hän on meille antanut, ja antaa ne hänen käyttöönsä. Uskon että ottaa vielä jonkin aikaa, ennen kuin kaikki kokemamme ja näkemämme hahmottuu mielissämme kunnolla. Toivon, että matka käynnisti meissä prosessin, joka muovaa meitä kaikkia pysyvästi.

Prosessi ja projekti siis jatkuu.

Faleminderit!
-petri

The Day Off

Durresin amfiteatterissa

Vihdoinkin uimaan!

Kauniit naiset rannalla

Paikallisen seurakunnan vieraina

Torstai on toivoa taynna?

"Yksi mielenkiintoinen paiva takana. Olipahan melkoisen levotonta joukkoa paikalliset lukiolaiset. 

Vakea oli paikalla enemman kuin piti ja opettajat eivat saaneet jarjestysta aikaiseksi liikuntasaliin, 

johon ilmastointiaukoista ryomi lisaksi suuri joukko pikkukoululaisia. Yksi opettajista oli kannissa 

ja poltti tupakkaa koulun kaytavassa. Terveydenhoitaja kertoi, etta rehtori kutsuu usein yhteisiin 

tilaisuuksiin poliisin paikalle jarjestysta pitamaan. Pienten oppilaiden koulut ovat olleet mukavia 

paikkoja tahan haasteeseen verrattuna. 

Huh, huh, on meidan ongelmat Takrikossa aika pienia. Kimmo sai aivan uudenlaisen kokemuksen 

unelmatunnin pitamisesta. Osa oppilaista kuunteli ja osallistui 110%:sti, kun osa tappeli samaan 

aikaan salin takaosassa. Muutaman sadan kuulijan joukossa oltiin seka todella kiinnostuneita 

etta toisaalta taysin pihalla koko asiasta.

Ostoksilla kaytiin tanaan CityParkissa, josta loytyi syotavaa ja osalle mukaan jotain muutakin. 

Joku paatyi kokeilemaan hierovan laiskanlinnan ihanuutta, toisten kiiruhtaessa kaupasta toiseen. 

Kavimme tanaan myos kauniissa vuoristossa ihailemassa mahtavia nakoaloja. 

Hiihtohississa oli upeaa nousta vuorelle ja katsella alla nakyvaa Tiranaa.

Nyt on rauhallista ADRAn kampuksella.  Osa nuorista ja muutamat aikuiset lahtivat kaupungille. 

Muutama nuori ja pari senioria jai kampukselle toihin ja paikallisten iloksi.

Tiranassa ei paasiaseen liittyvaa juurikaan nae missaan. Jeesuksen ylosnousemuksen ilosanomaa 

haluaisi oikein kuuluttaa jokaiselle vastaantulijalle, mutta se ei taitaisi olla ihan viisasta 

70% muslimimaassa. Taalla kaikki juhlivat kaikkien uskontojen juhlat pitamalla vapaata muun 

juhlimisen jaadessa vahemmalla.

Meidan sydamissamme Jeesus elaa ja se on hienoa!

Siunattua paasiaista teille kaikille sinne!"

- Merja

Osittain erilainen keskiviikko

Keskiviikkoaamuna ryhmamme hajosi ja lahdimme erisuuntiin. Muun ryhman suunnatessa kohti uutta koulua, Maritta ja allekirjoittanut lahdimme ADRA Albanian johtajan kanssa kohti yhta alueen romaanileiria. Siella oli ollut tulipalo maanantaina, ja muutamilla perheilla oli tuhoutunut kaikki maallinen omaisuus. Veimme heille sankyja, huopia ja keittovalineita. Itse onnistuin paasemaan paikallisen dumdumin kyytiin, joten jo matka oli eksotiikkaa taynna.
Perilla loppuivatkin sanat alkuunsa. Kokemus oli hammentava. Leiri oli kaytannossa kaatopaikalla. Lapsia ilman kenkia, jotkut ilman paitaa samalla kun toisilla kannykat pirisivat taskuissa. Ei ole maailma valmis. Joitain kuvia rapsiessani, mielessa pyori kysymys, mita Jeesus tekisi tassa ja nyt? Miten voit auttaa ihmisia, jotka ovat isolta osin valinneet elamantapansa? Kuinka osoittaa heille rakkautta? Oliko minun syyta olla siella hammastelemassa heidan todellisuuttaan? Paljon kysymyksia, toistaiseksi selvasti vahemman vastauksia.
-petri

Keskiviikko

Tanaan aamulla heratys oli tuntia myohemmin kuin muina aamuina. Aamulla oli kivan lamminta ja hyvan aamupalan soimme taas auringonpaisteessa ulkona. Aamiaisen jalkeen mulla ja Oonalla oli tiskivuoro, mutta siita suoriuduimme yllattavan nopeasti. Sitten lahdimme bussilla kohti taman paivan koulua. Kun saavuimme koululle meita odotti siella aivan alyton maara lapsia ja nuoria. He vilkuttivat,kiljuivat, koputtelivat bussin ikkunoihin. Olimme kuin julkkiksia!! Meita hiukan jannitti esiintya niin ison yleison edessa, mutta hyvin se meni. Esitys oli tarkoitettu vain nuoremmille koululaisille, joten vanhemmat koululaiset katselivat esitysta koulualueen porttien ulkopuoplelta. Osa jopa kiipeili muurien yli nahdakseen meidan esityksen. Lapset olivat tosi innoissaan naytelmastamme. Naytelman jalkeen maalasimme taas kasvomaalauksia lapsille. Se oli todella hikista puuhaa, koska aurinko porotti taysia taivaalla ja lapsia oli tositositosi paljon. Lopulta saimme kuitenkin maalattua kaikille halukkaille lapsille sydamen poskeen tai kateen. Kaikki olisivat halunneet puhua meille ja ma sain nelja kukkakimppua lapsilta. Olo oli siis tosiaan kuin julkkiksella :D Seuraavaksi lahdimme Krujeen bussilla. Se on hieno vuoristokaupunki. Siella kavimme linnoituksella ja museossa. Niiden jalkeen shoppailimme basaareilla. Myyjat yrittivat kokoajan myyda kauheasti kaikkea. Sitten palasimme takaisin majapaikkaamme ja soimme Annan laittamaa ruokaa. Illalla pelasimme taas piirilenttista ja monopoly dealia, seka kavimme kaupassa. Nyt olemme taalla internet cafessa paivittelemassa blogia ja facebookia :D
T: Milla

Nuorten ryhmakuva Krujessa

Aikuisten ryhmakuva Krujessa

Normaalit Tiia ja Asseri

Fanit muurien takana

Esitys meneillaan

Kasvomaalausta

SUPER-SAIPPUA !

Kruje

Tiistain kuvia

 Merja paivittaa blogia ma iltana.

 Bussilla tata tieta!

Kolmas reissupaiva

Nain ne paivat menee. Kolmas reissupaiva alkaa olla takana, ja toinen kouluvierailu on onnistuneesti tehty. Reitti oli eilistakin hurjempi, valilla toivoi, etta olisimme olleet liikkeella helikopterilla. Tie oli tuskin bussimme levyinen ja paikoin bussiamme matalampi. Saimme avoimesta kattoikkunasta oliivipuun lehtia ja mantelipuun kukkia sisalle bussiin. Kuskilla oli onneksi rento ja varma ote ajamiseen, toisessa kadessa kannykka ja toisessa ratti. Hyvin nousi vanha mercedes serpentiinia ylos.
Koulu mihin menimme, oli pieni vuoristokoulu jossa on noin parikymmenta oppilasta. Liikuttavaa oli katsella, kuinka keskittyneesti he seurasivat ohjelmaamme. Etukateen rukoilimme viisautta ohjelmamme suunnitteluun ja sen toteutukseen, taalla olemme hammastelleet kuinka Jumala on vastannut rukouksiimme. Kolme esitysta olemme pitaneet, kaikki ulkona ja hyvin erilaisilla "lavoilla". Mutta lavasteet ovat taipuneet hyvin tilanteisiin.
Iltapaivalla poikkesimme hieman katsomassa Tiranan keskustaa ja kavimme shoppailemassa. Toiveet shoppiluun kaytettavasta ajasta vaihtelivat vartista yli kolmeen tuntiin. Kevyella kompromissilla tilanteesta selvisimme ja jatkoimme matkaa heti kun saimme heratettya kuskimme.
Tunnelma ja mieliala on vaikuttanut olevan hyva koko porukalla. Albaniassa piti varautua kaikkeen ja ruokien olla mita sattuu, mutta kiitos Annalle, porukka on lahinna potenut ahkya Annan herkkuja ahmiessaan. Huomenna jalleen kohti uusia seikkailuja, jos Herra suo. Vuorossa olisi ensimmainen iso koulu. Uutta ja jannaa siis luvassa.

Jumala on hyva ja hanen polkujaan on kiva kulkea! -"jojo" (vai majo?) = Petri

Toinen Albaniapaiva

Hyvan aamiaisen jalkeen ryhmamme suuntasi kauniisiin vuoristomaisemiin ja ensimmaiseen koulukohteeseemme. Vuoristotie oli melkoisen mutkitteleva ja kapea, mutta taitavan kuskimme ansiosta paasimme turvallisesti perille. Ryhmamme esityksia seurattiin tarkkaavaisina seisoaltaan kirkkaassa ja lampoisessa auringonpaisteessa. Kiitokseksi saimme ablodeja ja kukkasia.  Ohjelmamme paatti suuren suosion saavuttanut kasvomaalaus ja adralaisten lahjoitatmien  " joululahjalaatikoiden" jakaminen. Lapset olivat innokkaita ja kiitollisia saamistaan lahjoista.

Paluumatkalla poikkesimme vuoriston rinteille ihailemaan  fossiileja ja paikallista elaman menoa aaseineen ja kanoineen. Lounaspaivallisen jalkeen nuoriso lepasi ja valmistautui kohtaamaan paikallisia lapsia ja nuoria illan esityksessa. Majapaikkamme lahialueen lapset saivat katsella ulkoilmaesityksena naytelmamme kasienpesusta ja hampaiden hoidosta. Innostuneen kasvomaalaussession jalkeen liikkuvin osa ryhmastamme pelaili lentopalloa ja istuvampi osa matkasi internetkahvilaan jakamaan paivan kokemuksia kanssanne.

Paivanajatus:  Toistaiseksi kaikki hyvin. Varjellus on hyva asia! Kilpikonnatkin osaavat juosta suomalaisia paetessaan.

1. Albaniapaiva

Heippa rakkaat Albania-blogimme lukijat,
Reipas ja iloinen NYT-ryhmamme on saapunut turvallisesti Albaniaan. Ensimmainen paivamme alkoi  Evitan muumiheratyksen merkeissa tuntia aiottua heratysta aikaisemmin. Pirtea ryhmamme soi (syoda) Annan keittion kokkaaman aamiaisen ja viimeisteli paikallisen ADRAN vaen kanssa viikon ohjelman kuntoon. Iltapaiva kului harjoitusten merkeissa. Lounaspaivallisen jalkeen kavelimme Tiranan keskustaan paikallista elaman menoa ihmettelemaan. Mitahan illalla mahtaakaan tapahtua? Harjoittelua, pelailua paikallisten kanssa, keskusteluja, viileahkon makuupaikkamme lammittamista... Internetkahvilan savuisista tunnelmista raittiiseen kevatilmaan halajavat kiiruhtavat parhaillaan mukavan kotoisaksi tulleelle ADRAn kampukselle. Kiitollisena varjeluksesta ja ensimmaisen paivan rennosta ja reippaasta ilmapiirista matkalainen Merja.

PS. Nuorison kamerat kavivat kuumina, joten saalista on tulossa piakkoin jakoon.

Lähtöön enää 47 tuntia!

Nurmin Majakka ry:n ja Tampereen kristillisen koulun yhteisprojektin kevään Albanian matkaan on enää 47 tuntia. Tässä blogissa pidämme matkapäiväkirjaa, sikäli mikäli saamme nettiyhteydet toimimaan myös matkakohteessa.  Tervetuloa mukaan virtuaalimatkalle!