Albaniasta NYT

Lauantai oli meidän viimeinen kokonainen päivämme Albaniassa. Päivä sujui leppoisissa merkeissä. Tiranassa on kaksi adventtiseurakuntaa, vierailimme toisessa päivällä ja toisessa alku illasta. Välillä kävimme viettämässä aurinkoista iltapäivää Tiranan "keskuspuistossa". Jälleen meille avautui uusi näkökulma tuohon kiehtovaan maahan ja kaupunkiin. Puistossa oli paljon lenkkeilijöitä ja koirien ulkoiluttajia. Katukuvassa käytännössä kaikki koirat ovat kulkukoiria, siksi oli yllättävää nähdä koiria talutettavan. Myöskään lenkkeilijöitä ei käytännössä katukuvassa näy. Meitä hieman hämmästeltiin, kun halusimme välillä kävellä paikasta toiseen, se kun on paikallisten mielestä hölmöä, noloa ja osoitus köyhyydestä.

Illalla pääsimme esittämään ohjelmamme vielä kertaalleen kirkkoon kokoontuneille lapsille. Ohjelma esitettiin jälleen ulkona ja se sujui jo rutiinilla, mutta silti innostuneesti ja tunteella. Lapset seurasivat ohjelmaa herkeämättä. Hyvä yleisö ja hyvä esitys. Lopuksi pidimme yhdessä lyhyen iltahartauden, jossa jokainen sai vuorollaan kertoa, mitä on kokenut menneen viikon aikana. Meillä suomalaisilla yhteinen nimittäjä taisi olla kiitollisuus ja ilo kaikesta kokemastamme ja näkemästämme Albaniassa. Olemme saaneet kokea Jumalan johdatusta ja varjelusta kaikessa projektimme ja matkamme aikana. Tilaisuus oli hyvin lämminhenkinen ja syvä kiitollisuus täytti sydämemme.

Palattuamme majapaikallemme, tehtävänä oli syödä loput Annan herkut keittiöstä, pakata romppeemme ja siivota jälkemme. Nuorisomme käytti illan myös tehokkaasti syntyneiden kaveruuksien lujittamiseen ja uusien luomiseen paikallisten kanssa. Luotokuskimme Genti tuli hakemaan meitä sunnuntain puolella klo 2:35. Osa oli viellä liikkeellä vanhoilla silmillä, toisten nautittua jopa yli tunnin yöunista.

Lensimme Wienin kautta Helsinkiin. Jotkut käyttivät vaihtoajan Wienin kentällä nukkumiseen, toisten piipahtaessa Wienin keskustassa katsastamassa vanhan kulttuurikaupungin nähtävyyksiä. Niin tai näin, aika meni kuin siivillä, vaikka maassa olimmekin. Vielä viimeinen pomppu ja laskeuduimme turvallisesti kotimaan kamaralle su 24.4. klo 13:40, 10 min aikataulua edellä.

Iso kiitos koko ryhmälle upeasta viikosta. Jokainen voi olla ylpeä panoksestaan projektin onnistumiseksi. Saamme olla kiitollisia Jumalalle niistä lahjoista joita hän on meille antanut, ja antaa ne hänen käyttöönsä. Uskon että ottaa vielä jonkin aikaa, ennen kuin kaikki kokemamme ja näkemämme hahmottuu mielissämme kunnolla. Toivon, että matka käynnisti meissä prosessin, joka muovaa meitä kaikkia pysyvästi.

Prosessi ja projekti siis jatkuu.

Faleminderit!
-petri