Osittain erilainen keskiviikko

Keskiviikkoaamuna ryhmamme hajosi ja lahdimme erisuuntiin. Muun ryhman suunnatessa kohti uutta koulua, Maritta ja allekirjoittanut lahdimme ADRA Albanian johtajan kanssa kohti yhta alueen romaanileiria. Siella oli ollut tulipalo maanantaina, ja muutamilla perheilla oli tuhoutunut kaikki maallinen omaisuus. Veimme heille sankyja, huopia ja keittovalineita. Itse onnistuin paasemaan paikallisen dumdumin kyytiin, joten jo matka oli eksotiikkaa taynna.
Perilla loppuivatkin sanat alkuunsa. Kokemus oli hammentava. Leiri oli kaytannossa kaatopaikalla. Lapsia ilman kenkia, jotkut ilman paitaa samalla kun toisilla kannykat pirisivat taskuissa. Ei ole maailma valmis. Joitain kuvia rapsiessani, mielessa pyori kysymys, mita Jeesus tekisi tassa ja nyt? Miten voit auttaa ihmisia, jotka ovat isolta osin valinneet elamantapansa? Kuinka osoittaa heille rakkautta? Oliko minun syyta olla siella hammastelemassa heidan todellisuuttaan? Paljon kysymyksia, toistaiseksi selvasti vahemman vastauksia.
-petri